Tommi Nieminen reviewed Philip Trentin viimeinen juttu by E. C. Bentley (Sapo, #204)
Epätyypillinen dekkari (ennen kuin tyyppi syntyikään)
3.5 stars
Bentleyn varhainen (1912) dekkariklassikko on genrehistorian hauska sivupolku. Ennen kuin dekkarigenren – sen ensimmäisen, whodunitin – tyyppi oli varsinaisesti muotoutunutkaan, Bentley oli saanut siitä tarpeekseen ja kokeili lähteä uusille urille.
Tarina lähtee liikkeelle kuten sankarietsivätarinat aina: on tapahtunut murha, jonka kanssa tavallinen poliisi on pulassa. Tarvitaan sankari, joka on tällä kertaa yläluokkainen taidemaalari Philip Trent, joka harrastusmielessä on lähtenyt ratkomaan myös vaikeita rikoksia. Trent lähtee paikalle, ja muutamassa hetkessä ratkaisee tapauksen… vai ratkaiseeko?
Ensimmäinen dénouement on jo romaanin puolivälissä, ”julkaisemattomana kirjeenä”. Myöhemmin seuraa toinen ja tavallaan kolmaskin – ja lopputuloksena sankarietsiväkin toteaa nähneensä jutun juonen vain osaksi, mistä syystä tästä (ainoasta) tapauksesta tulee hänen viimeisensä.
Tällä strategialla ei ymmärrettävästikään olisi voitu kirjoittaa pitkää romaanisarjaa!